
19. 2. 2009
Varsovassa oli täysi talvi, lunta tuli koko kaksi päivää, elämänmenoa se ei suuremmin haitannut, ihmisiä riitti uusiin tavarataloihin ja juppikahviloihin. Kävin Puolassa usein 80-luvulla, ja muutos silloisesta ankeudesta tähän nykyiseen uuteen talouteen on ollut nopea. Vaikea uskoa, että jo nyt Puolassa on sukupolvi, joka ei tiedä mitään kommunistiajan vaikeuksista ja millaisissa oloissa sodanjälkeinen sukupolvi oli pakotettu elämään.
Näytti siltä, että sushiravintoloita on noussut joka kulmaan, ja kansaa niihin riittää lamasta huolimatta. Muihin Euroopan suurkaupunkeihin verrattuna hinnat Varsovassa ovat vielä kohtuulliset, varsinkin jos on tottunut ’vanhan’ EU:n hintoihin. Paikalliseen palkkatasoon suhteutettuna Varsova on tietenkin kallis.
Keskustaa rakennetaan koko ajan, uusia toimisto- ja kauppakomplekseja laitetaan vanhojen neuvostoajan talojen tilalle. Merkillista on etta puolalaisten aikaisemmin vihaama ruma kulttuuripalatsi, Neuvostoliiton lahja Puolan kansalle, alkaa näytää enemmän ja enemmän arvokkaalta historialliselta rakennukselta.
Matkustaminen Varsovaan on nykyään helppoa, lentokenttä on moderni, Puola on nykyään Schengen-valtio ja taksisysteemi toimii, eri taksifirmojen kilometritaksat tosin vaihtelevat, mutta asiakkaalla on oikeus ottaa jonosta halvempi taksi, jos ensimmäinen auto tuntuu liian kalliilta.
Puolalaiset ovat ylpeitä historiastaan ja kulttuuristaan, Puolan historia on mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. James Michener on kirjoittanut hyvän kirjan nimeltään Poland, joka kannattaa lukea, se on sekä viihdyttävä että opettava samalla kertaa.
Luin paikallista Kauppalehteä ja silmään sattui uutinen, jonka mukaan Puolaan tuodaan vuosittain 10 miljoonaa tonnia hiiltä, ja samalla viedään 8 miljoonaa tonnia, tämä on varsinainen ’ carbon footprint’. Demokratia on vielä kehitysvaiheessa, tutkimuksen mukaan 49% puolalaisista ovat tyytymättömiä siihen, miten demokratia toimii, joten vielä on varaa parantaa.
Varsovassa oli täysi talvi, lunta tuli koko kaksi päivää, elämänmenoa se ei suuremmin haitannut, ihmisiä riitti uusiin tavarataloihin ja juppikahviloihin. Kävin Puolassa usein 80-luvulla, ja muutos silloisesta ankeudesta tähän nykyiseen uuteen talouteen on ollut nopea. Vaikea uskoa, että jo nyt Puolassa on sukupolvi, joka ei tiedä mitään kommunistiajan vaikeuksista ja millaisissa oloissa sodanjälkeinen sukupolvi oli pakotettu elämään.
Näytti siltä, että sushiravintoloita on noussut joka kulmaan, ja kansaa niihin riittää lamasta huolimatta. Muihin Euroopan suurkaupunkeihin verrattuna hinnat Varsovassa ovat vielä kohtuulliset, varsinkin jos on tottunut ’vanhan’ EU:n hintoihin. Paikalliseen palkkatasoon suhteutettuna Varsova on tietenkin kallis.
Keskustaa rakennetaan koko ajan, uusia toimisto- ja kauppakomplekseja laitetaan vanhojen neuvostoajan talojen tilalle. Merkillista on etta puolalaisten aikaisemmin vihaama ruma kulttuuripalatsi, Neuvostoliiton lahja Puolan kansalle, alkaa näytää enemmän ja enemmän arvokkaalta historialliselta rakennukselta.
Matkustaminen Varsovaan on nykyään helppoa, lentokenttä on moderni, Puola on nykyään Schengen-valtio ja taksisysteemi toimii, eri taksifirmojen kilometritaksat tosin vaihtelevat, mutta asiakkaalla on oikeus ottaa jonosta halvempi taksi, jos ensimmäinen auto tuntuu liian kalliilta.
Puolalaiset ovat ylpeitä historiastaan ja kulttuuristaan, Puolan historia on mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. James Michener on kirjoittanut hyvän kirjan nimeltään Poland, joka kannattaa lukea, se on sekä viihdyttävä että opettava samalla kertaa.
Luin paikallista Kauppalehteä ja silmään sattui uutinen, jonka mukaan Puolaan tuodaan vuosittain 10 miljoonaa tonnia hiiltä, ja samalla viedään 8 miljoonaa tonnia, tämä on varsinainen ’ carbon footprint’. Demokratia on vielä kehitysvaiheessa, tutkimuksen mukaan 49% puolalaisista ovat tyytymättömiä siihen, miten demokratia toimii, joten vielä on varaa parantaa.
