Varsova

19. 2. 2009


Varsovassa oli täysi talvi, lunta tuli koko kaksi päivää, elämänmenoa se ei suuremmin haitannut, ihmisiä riitti uusiin tavarataloihin ja juppikahviloihin. Kävin Puolassa usein 80-luvulla, ja muutos silloisesta ankeudesta tähän nykyiseen uuteen talouteen on ollut nopea. Vaikea uskoa, että jo nyt Puolassa on sukupolvi, joka ei tiedä mitään kommunistiajan vaikeuksista ja millaisissa oloissa sodanjälkeinen sukupolvi oli pakotettu elämään.

Näytti siltä, että sushiravintoloita on noussut joka kulmaan, ja kansaa niihin riittää lamasta huolimatta. Muihin Euroopan suurkaupunkeihin verrattuna hinnat Varsovassa ovat vielä kohtuulliset, varsinkin jos on tottunut ’vanhan’ EU:n hintoihin. Paikalliseen palkkatasoon suhteutettuna Varsova on tietenkin kallis.

Keskustaa rakennetaan koko ajan, uusia toimisto- ja kauppakomplekseja laitetaan vanhojen neuvostoajan talojen tilalle. Merkillista on etta puolalaisten aikaisemmin vihaama ruma kulttuuripalatsi, Neuvostoliiton lahja Puolan kansalle, alkaa näytää enemmän ja enemmän arvokkaalta historialliselta rakennukselta.

Matkustaminen Varsovaan on nykyään helppoa, lentokenttä on moderni, Puola on nykyään Schengen-valtio ja taksisysteemi toimii, eri taksifirmojen kilometritaksat tosin vaihtelevat, mutta asiakkaalla on oikeus ottaa jonosta halvempi taksi, jos ensimmäinen auto tuntuu liian kalliilta.

Puolalaiset ovat ylpeitä historiastaan ja kulttuuristaan, Puolan historia on mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. James Michener on kirjoittanut hyvän kirjan nimeltään Poland, joka kannattaa lukea, se on sekä viihdyttävä että opettava samalla kertaa.

Luin paikallista Kauppalehteä ja silmään sattui uutinen, jonka mukaan Puolaan tuodaan vuosittain 10 miljoonaa tonnia hiiltä, ja samalla viedään 8 miljoonaa tonnia, tämä on varsinainen ’ carbon footprint’. Demokratia on vielä kehitysvaiheessa, tutkimuksen mukaan 49% puolalaisista ovat tyytymättömiä siihen, miten demokratia toimii, joten vielä on varaa parantaa.

Ateena

16. 2. 2009


Kävin työmatkalla Ateenassa. Olen ollut Ateenassa muutaman kerran aiemmin, aina töissa, enkä tunne kaupunkia kovin hyvin, mutta ainakaan vielä ei ole löytynyt mitään erityisen kiinnostavaa. Akropolis tietysti on varmasti näkemisen arvoinen, mutta muuten kaupunki on harvinaisen ruma. Kun Ateenaan saapuu lentokentältä, ja näkee moottoritieltä kaupungin alapuolella, se näyttää varsin kiinnostavalta, mutta ensivaikutelma ainakin omalla kohdalla on ollut pettävä.

Kadut ovat täynnä autoja, myös jalkakäytävät, niin että käveleminen Ateenassa on vaikeaa tilanpuutteen vuoksi, ja jopa vaarallista. Talot ovat enimmakseen likaisia ilman saasteiden vuoksi. Taksikuski kertoi, että siellä on vielä voimassa vuosia sitten alunperin saasteiden vähentämiseksi luotu järjestelmä, jonka mukaan auton rekisterinumero määrää, saako kaupunkiin ajaa parillisina tai parittomina paivinä. Kuskin mielipide oli, että systeemista hyötyvät vain autokauppiaat, kun joka perheessä tarvitaan kaksi autoa, joihin rekisterilaatat on valittu siten, että autolla päästään kaupunkiin joka päiva.

Kreikkalaiset eivät ole mitään mestarikokkeja, suurin synti siellä on, että ruuat ylikypsennetään, oli sitten kysymyksessä liha tai kala. On todella vaikea saada esimerkiksi kalaa, jota kokki ei olisi onnistunut kypsentämään pilalle. Ei kai pitaisi koskaan yleistää, kuten edella, ja varmaan Kreikassa on hyviä ravintoloita ja kokkeja, mutta omalle kohdalle ei ole sattunut mitään mieleenpainuvaa ruokailuelämystä, kuten jotakuinkin kaikissa muissa maissa, jossa olen vieraillut.

Apteekkisysteemi on Kreikassa varsin liberaali, lääkkeitä, joita Länsi-Euroopassa saa vain reseptillä, myydään vapaasti ja hinnat ovat edullisia. Kärsin koko vierailun kovasta hammassärystä, johon kipulääkkeet eivät enää auttaneet ja halusin päästä tutun hammaslääkärin käsittelyyn. Apteekista sai neuvojen kera antibioottikuurin, hinta oli €4, ja tehosi. Ostin tulevaisuuden varalle toisenkin kuurin, jota pidän varalla matkalaukussa.

Kreikka ei tietenkään ole pelkkä Ateena, tällä matkalla ei ollut valitettavasti mahdollisuutta vierailla saarella, jossa yksi asiakkaista pitää päämajaa. Paikka on suoraan matkailutoimiston esitteestä, ja päätös on tehty, että jossain vaiheessa lähdetään Kreikkaan kiertämään saaristoa – ehkä se Kreikan paras ruokapaikka sitten löytyy.

Terveiset Madridista

13. 2. 2009

Olen keski-ikäinen mies, muutin Suomesta töihin ulkomaille jo parikymmenta vuotta sitten ja olen muutaman maanvaihdon jälkeen päätynyt Madridiin.

Ajattelin noin kerran viikossa panna ajatuksia blogiin, katsotaan miten menee.

Vaimo on espanjalainen, syntynyt Madridissa, mutta suku on pohjoisesta, Baski-maasta. ETAa vastustetaan perheessa kovasti, kukaan ei ymmarra miksi osa (tosin hyvin pieni) baskeista haluaa irtautua Espanjasta ja (pieni vähemmistö) on valmis terrorismiin tämän päämäärän saavuttamiseksi. Espanja muuten ei ole kovin yhtenäinen, kuten esimerkiksi Suomi, lahes joka alueella on omat erikoispiirteensä ja myös oma parlamentti, Espanja on käytännössä liittovaltio, jossa eri alueilla on laaja itsehallinto, myös Baskimaalla.

Mista aloittaisin – ehka ilmastosta – harva varmaan tietää, etta Madrid on aika kylmä paikka talvella. Asumme hieman Madridin ulkopuolella noin 1000 m korkeudessa (Madrid on noin 660 metriä merenpinnan yläpuolella). Noin puolen tunnin ajomatkan päässä on useita laskettelurinteitä, huiput ovat yli 2km korkeudessa. Lunta voi tulla joulu-tammikuussa paljonkin, ja vaikka siihen on täällä totuttu, kalusto lumen auraamiseksi ei riitä sivuteiden tarpeisiin, ja seurauksena yleensä on liikennekaaos. Lapset ovat tyytyväisiä, koulut kun suljetaan säännöllisesti lumisateiden vuoksi.

Madridissa sataa vähän, vuotuinen sademäärä on vain 440mm (Helsingissa sataa 650mm vuodessa). Enimmäkseen vettä tulee talvella, kuiva ja aurinkoinen sää on enemmän sääntö kuin poikkeus (yli 200 aurinkoista päivää keskimäärin vuodessa, sää keväällä ja syksyllä on parhaimmillaan, kesällä on suurimman osan aikaa paiväsaikaan liian kuuma. Illat ovat kesällä viileempiä ja tästä syystä iltaelämä alkaa vasta 9 jälkeen illalla, illallinen ravintoloissa on tapana aloittaa 10-11 aikoihin. Madrid on siita harvinainen kaupunki, että varsinkin viikonloppuisin on liikenneruuhkia 2-3:n aikaan aamulla, kun ihmiset palailevat ravintoloista kotiin.

Lounas on päivän pääateria, ja siihen varataan riittävästi aikaa juuri tästä syystä. Illallinen perheissa on yleensä kevyt, varsinkin aikuiset tyytyvät usein salaattiin tai munakkaaseen (lapset ja varsinkin teini-ikäiset ovat tietysti poikkeus, kuten kaikkialla maailmassa). Lounaan pituudesta johtuen työpäivät venyvät pitkiksi, ja on normaalia lähteä toimistosta 18 jälkeen. Siesta on historiaa työpäivinä, mutta viikonloppuisin usein otetaan muutaman tunnin siesta lounaan jälkeen.

Espanjalainen keittiö on viime vuosina saanut yhä enemmän mainetta yhtenä maailman parhaana keittiönä, eikä yhtään aiheetta. Elintarvikkeiden monipuolisuus pistää silmaan heti, kun menee käymään missä tahansa supermarketissa, minulla on tapana viihtyä pitkään kalatiskillä, se on joka paikassa nähtävyys, ja monipuolisuuden ja tuoreuden lisäksi aina on tarjolla asiantunteva myyja a la K-kaupan Väiski, joka perkaa ja fileroi ilman lisähintaa kalat keittovalmiiksi.

Espanja jäi muusta Euroopasta jälkeen Francon diktatuurin aikana, mutta on Francon kuoltua nopeasti saavuttanut muun Länsi-Euroopan, sekä taloudellisesti että poliittisesti, ja on nykyisin ottanut paikkansa Euroopassa modernina demokratiana. Yhteiskunnan tarjoamat palvelut ovat pääsääntöisesti korkealla tasolla, jonkin verran historiallista byrokratiaa on jäljellä, kuten omakohtaisesti olemme saaneet kokea avioliiton solmimisen jälkeen. Suomessa kaikki paperit hoidettiin viranomaisten taholta nopeasti ja jopa ystävällisesti muutamassa päivässä, Espanjassa avioliiton rekisteröinti (ulkomaalaisen kanssa) kestää kuukausia, jollei vuosia.